keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kolme vuotta...


On aikaa siitä, kun ensimmäisen kerran painoin Julkaise-nappulaa.
Kolme vuotta, eikä suotta.


 Olen oppinut paljona uusia asioita mm. tietokoneen käytöstä. Innostuin taas verestämään vanhan valokuvausharrastuksen, josta on nyt tullut todella tärkeä osa elämääni. Olen tutustunut suureen määrään toisia bloggaajia. Osan tavannut ihan livenä ja osa on vain siellä ruuduntakana. Silti monen kohdalla tuntuu, että on jo pitkän ajan tuttu ja juttua riittäisi.


Bloggauksen kautta olen saanut paljon uusia kokemuksia ja erillaisia elämyksiä. Olen saanut kokea erillaisia tapahtumia, joita en varmaan olisi muuten edes huomioinut.
Olen saanut vinkkejä ja ideoita ihan normi-päivään. Olen saanut myös laajemman perspektiivin asioihin ja huomannut ihan konkreettisesti, etten ole ongelmieni ja ajatusteni kanssa yksin. Lukiessa toisten postauksia, olen nauranut vedet silmissä ja olen myös kaivanut nenäliinaa pyyhkiäkseni silmäkulmaa tuntiessani pahaa mieltä ja surua toisen puolesta...ja kaikkea siltä väliltä.


En ole koskaan pitänyt itseäni kovin kummoisena bloggaajana, eikä minulla ole minkäänlaisia unelmia suuresta huomiosta. Päinvastoin ajatus siitä melkein ahdistaa.


Aloitin bloggauksen ihan vain harrastuksena ja kanavana ilmaista itseäni ja varsinkin niitä tuunauksiani ja leipomisiani. Porukka talossa on vain vähentynyt puolella lasten muuttaessa omilleen, joten leipomusteni menekki on vähentynyt ja tarve leipoa laantunut. Ne perusleivonnaiset nyt tietysti, mutta ne on jo postattu....


 Näiden vähäisten vuosien saatossa olen löytänyt tyylini ja tapani blogata. Välillä postaan ahkerasti ja innoissani, välillä tämä tuntuu melkein pakkopullalta ja olen pitkittänyt postauksia, koska väkisin en edes yritä..... 
Onneksi koskaan ei voi tietää mikä inspiroi postaamaan....


Nyt on taas vaihe, että tökkii ja pahasti. Blogi on ajatuksissa, mutta halu kirjoittaa ja istua koneen orjana kauhistuttaa. Tätäkin postausta olen miettinyt useamman päivän ja aihealueet on vaihdelleet, kunnes muistin, että taisi olla 17.5. kolme vuotta sitten ensimmäinen postaukseni julkaisupäivä.
Kolme vuotta..aika pitkä aika minun maailmassa.


Olen saanut valtavasti voimaa teistä lukijoista ja olen innolla lukenut toisten blogeja, mutta nyt tämä kevät on ollut erityisen hankala ilman mitään erityistä syytä. Ei vain kiinnosta blogata vaikka aiheita olisi. Olen kuvannut ja jopa käsitellyt kuvia, mutta sitten...pläääh...ei huvita....muu elämä on vienyt voiton.


Tavallaan harmittaa, mutta toisaalta se muu elämä vie ja antaa niin paljon, etten jaksa koneella enään istuskella. Pähkäillessäni jatkanko bloggaamista vai en - kuten jo niiiiin monet kerrat aieminkin - päätin jäädä asian ns. roikkumaan ilmaan. Kirjoitan tänne Talon asioita sitä mukaan kun huvittaa. Joskus useimmin ja joskus...en koskaan..siis ihan tuulen mukaan.


Olen nyt niin tuon opiskelun ja puutarhan ja kukkien pauloissa, että toista blogiani kyllä yritän päivittää ahkerammin...siis yritän. Kalenteri täyttyy kokoajan ja jos odotan hetkeä sitkun niin sitä ei koskaan tule. Mennään siis päivä kerrallaan.


Ainoa somekanava, joka on mukana jatkuvasti elämässäni on Insta @satasavyasatua mitä seuraamalla saa jonkinlaisen käsitysen elämästäni, ajatuksistani ja tekemisistäni.


Itse olen viimeajat seuraillut  toisia blogeja Facebookin ja varsinkin tuon Instagramin kautta. Helppo katsoa kännykän kautta, kun on se pieni tauko jossain...


En siis ole kadonnut, olen vain muuttunut enempi näkymättömämmäksi täällä blogistaniassa. 
Olen hyvin hetkessä eläjä ja minusta on oikeasti vaikea tehdä suunnitelmia pitkälle ajalle. 
Ylihuominenkin on niin kaukana... 


Enpä olisi kolme vuotta sitten uskonut, että selviän blogistaniassa näinkin kauan.
Kiitos tietenkin kuuluu lukijoilleni.

Kiitos tästä huikeasta ajasta. Olen kiitollinen jokaisesta kommentista ja siitä, että blogini on huomattu ja joku sitä jopa oikeasti lukee.

Kolme vuotta sitten ei ollut ihan yhtä kesäiset päivät, kuin nyt postauksen kuvissa.
Lähdimme viime viikolla pitkäksi viikonlopuksi koko perhe karvalapsinemme kaikkinemme ex-tempore maalle....tekemään ei-mitään.

Ja kyllä kannatti!

Ihanaa viikonjatkoa kaikille ja nautitaan ihanista kesäilmoista!

- Satu -


Blogitekstisuositus

Viimeinen #kukkailottelu ja Blogimuutoksia

Somelomani taitaa olla ohi.  Viimeiset pari päivää olen vääntänyt mielessäni ja ihan fyysisesti uutta blogipohjaa. Lomailun ohessa ...