lauantai 14. marraskuuta 2015

Tonttutehdas

Työhuoneessani on melkein kaaos.


Siitä on tullut Tonttutehdas.
 Ja olohuoneen sohva on täyttynyt erinäköisistä tontuista.
 - Tässä tapauksessa puhun vain itse tehdyistä huopa-tontuista.


Viime vuonna,
 ennen joulua, nuorin poikani näki kaupassa ison, punaisen, pehmeän pullukan tontun ja ihastui siihen täysin.
Mielestäni tonttu oli aika hinnakas, mutta hetken käsissäni tonttua pyöritellessä ihastuin siihen itsekin ja ostin sen itselleni pojalleni.

Kotona sitten tutustuin tarkemmin tonttuun ja sen 'fysiologiaan'.

Hmmm....

Tonttu oli tehty huovasta ompelemalla ja liimaamalla. Pehmusteena oli vanua ja pohjalla jotain hiekan tapaista painona, jotta tonttu pysyisi pystyssä.

Hmmm....


Tonttuja myytiin Valko-harmaanakin ja sellainen sopisi hyvin meidän jouluun...

Hmmm....


Mitäpäs jos tekisinkin itse? 
Ei voi olla vaikeaa...vai voiko?

Pyrähdys kangaskauppaan ja omat taidot koetukselle.


Tontusta tuli hiukan isompi kuin esi-isänsä kaupasta ostettu, mutta sehän oli vain plussaa.

Tontun vartalo on reilu 40 cm korkea.


 Loput korkeudesta tulee tonttulakista ja siitä, missä asennossa lakki sattuu olemaan.
Kyllähän tonttu yhden taaperon mitat täyttää.


Pian tein toisen ja kolmannenkin.


Mitään tarkkoja kaavoja minulle ei ollut.


Pyöreän pohjan piirsin sopivan kokoisella lautasella, 


johon sitten mittailin sopivan vartalon ja käsivarret tontulle. 



Vapaalla kädellä leikkasin tossut ja tumput


 sekä tonttulakin, jotka täytin vanulla.


Parran leikkasin tekoturkiksesta tekemästäni sohvatyynyn päällisestä ja nenän tein sukkahousun pätkästä, jonka täytin vanulla ja ompelin kiinni partaan.
Siis kierrätystä parhaimmillaan.

Parta-nenä kompleksin kiinnitin vartaloon.


Tontun sisälle tein jämäkankaista erillisen sisäpussin - tontun mahan - johon laitoin täytteeksi vanua. 
Tämä oli ihan oma päähänpisto, en usko, että kaupan tontussa sisäpussia on. 


Painoksi tontun 'pohjalle', vanupussin alle, tein oman pussukan, jonka täytin - pienen miettimisen jälkeen - mieheni tarjoamilla vanhoilla joutavilla hauleilla
Aiemin ne olivat toimineet lisäpainoina sukellusvyössä.
Nyt kuitenkin painona on puutarhan vesiaiheesta ylijäänyttä koristehiekkaa.


Kyllä pysyy tonttu hyvin pystyssä, eikä kaadu kovin herkästi kumoon.


Täytettyyn vartaloon ompelin täytetyn tonttulakin käsin kiinni.


 Ja viimeiseksi kulkunen helisemään lakin huippuun. 




Ensimmäisen tontun lapseni nimittivät prototyypiksi.
Ja se asuu AINA meillä.

Toinen tonttu oli jo vähän 'kehittyneempi' versio.

Kaikki on omaa kädenjälkeäni ja liimaa ei ole käytetty olenkaan.



Jokainen tonttu on oma yksilönsä.
 Kahta samanlaista en osaa tehdä. 


En, vaikka kuinka yrittäisin.
Mutta miksi pitäisi?


 Pian nämäkin tontut kurkkivat kainalostani, kun vien heidät uusiin koteihinsa
tuomaan Joulun odotusta.



Pian se on täällä!

Nimittäin Joulu!

Ihanaa!

- Satu -






8 kommenttia:

  1. Hei!
    Satuinpa löytämään tieni ihan sattumalta ihanaan blogiin!!!
    Luin aiempiakin postauksiasi ja päätin jäädä lukijaksesi:)
    Upeita tonttuja teet kerta kaikkiaan, aivan mielettömän ihania!!!
    Kun ehdit, niin käyhän vasta vierailulla minunkin blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos kommentistasi!
      Täytiikin käydä tustumassa hetimmiten.

      Poista
  2. Ihanaa- ZZ Topin miehet joulutunnelmissa teidän sohvalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits ja *reps* :D No eipä tullut itselle mieleen. Täytyykin laittaa niille arskat nenälle....

      Poista
  3. Ihania! Pakko kokeilla joskus....nyt ei taida enää aika riittää.

    VastaaPoista
  4. Sattumalta löysin blogisi. Siis aivan ihania tonttuja🎅 olet kyllä taitava. Taidankin " varastaa" ideasi ja kokeilla itse myös tehdä tontun. Hyvää ja rauhallista joulun odotusta sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka kiva kuulla ja kiitos. Tietenkin voit käyttää ohjetta hyödyksesi!
      Mukavia ompeluhetkiä ja Ihanaa joulun odotusta!

      Poista

Kiitos kun viitsit kommentoida, ne todella luetaan ja ne piristävät!