keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lahja miehelle


Bagues Brass Bar Cart, tarjoiluvaunu, kirppislöytö, flea market found

Lokakuisena liputuspäivänä meillä vietetään miehen syntymäpäivää ja pitäähän sankarille lahjakin olla...No jos ei miehen mittainen , niin ainakin taloon sopiva....
Joskus olen saanut itse lahjaksi jotain, mitä mies on haaveillut, mutta minä en....kuten esim. perhokalastukseen tarvittavat perhojen sidontasetin; siis koko pakillisen siimaa, värillisiä lankoja, koukkuja, työkaluja, sulkia, eläintenkarvoja jne, jne, jne.......
No onhan se kivaa pientä näpertämistä, mutta kun minä en harrasta perhokalastusta....

Bagues Brass Bar Cart, tarjoiluvaunu, kirppislöytö, flea market found

Sain jonkin aikaa sitten olohuoneeseen uuden toivomani tuolin, joka oli vailla pöytäseuralaista.
Eräänä päivänä olin hakemassa Junioria koulusta ja minulla oli hetki aikaa, enkä halunnut sitä kuluttaa parkkipaikalla odottamassa. Poikkesin meidän kierrätyskeskukseen ihan vain katselemaan ja  kuinka ollakkaan....siellä se etsimäni pöytä oli.
Tai no ei se pöytä ollut, vaan ihana, joskus vuosia sitten Englantilaisista sisustuslehdistä huomaamani tarjouluvaunu; hyvin boheemi ja jopa hieman Kitschimäinen messinkinen tarjoiluvaunu. Kaikessa hauskuudessaan vaunu oli juuri sitä mitä olin Havanna-tuolin seuraksi etsinyt; puhutteleva, värimaailmaltaan sopiva olematta kuitenkaan liian jäyhä tai yliampuva.
No jälkimmäisestä voidaan olla montaa mieltä...
Vaunu oli tavarapaljouden keskellä ja hintaa oli 40 euroa. En epäillyt hetkeäkään, vaan vaunu lähti mukaani.

Kotiin päästyäni pesin vaunun (oli erittäin siistissä kunnossa ja 'vikana' vain toisen ison renkaan 'pölykapseli' puuttuu) ja siirsin suunnitellulle paikalleen. Otin siitä kännykällä kuvan ja lähetin miehelleni Hyvää Syntymäpäivää-onnitteluviestin jonnekin maailmalle.
En siis ollut unohtanut hänen syntymäpäiväänsä, vaikkei hän kotona ollutkaan!

Bagues Brass Bar Cart, tarjoiluvaunu, kirppislöytö, flea market found

Kotiuduttuaan hänelle oli paikka 'pedattuna' ja syntymäpäivä 'tujaus' lasissa.
Pöytä on just nappi paikalleen ja on muuten kevyt ja helppo siirrellä ihan vaikka minne isojen ja sulavaliikkeisten renkaittensa ansiosta.

kirppislöydöt, tuias

Lasipöydälle asettelin värimaailmaan sopivan kukkamaljakon, jonka löysin Kontin kirpputorilta 4:llä eurolla sekä suomalaista käsityötä olevan Tuias kynttilänajalan, joka sekin 2 €:n kirppislöytö!

Bagues Brass Bar Cart, tarjoiluvaunu, kirppislöytö, flea market found

Ostin siis ihanalle miehelleni syntymäpäivälahjan, josta ainakin itse pidän. Jotainhan tuo yritti napista, mutta en ottanut kuuleviin korviini.
Myöhemmin googletin vaunua ja johan ryhtyi miehenkin suupielet nousemaan jopa yli hymyn.....Tarjouluvaunu muistuttaa 60-luvun ranskalaisia/italialaisia messinkisiä tarjoiluvaunuja ja tällaiset ovat erittäin haluttuja maailmalla!
Ei siis yhtään huono ostos!

Bagues Brass Bar Cart, tarjoiluvaunu, kirppislöytö, flea market found

Tästä on tullut lempipaikkani neuloa ja lukea lehtiä, pöydällä se iso muki teetä tai kahvia.
Enään vain se kiva lamppu tuohon, niin voin jälleen hyppiä tasajalkaa riemusta...ehkäpä löydän sen vaikka joululahjaksi.....rakkaalle miehelleni.



Mukavaa keskiviikkoa.
Näin se viikko kääntyy kohti viikonloppua!
- Satu -




sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Lokakuu {makrotex}

  
'Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen'...lauloi jo Juice Syksyn Sävelessään valovuosia sitten.
Miljoonasade taas rämpii läpi repaleisen Lokakuun.....
Lokakuu mainitaan aika monessa laulussa ja varmaankin syystä.

Aiemin postasin omaa lokakuista melankoliaani, joka johtui jatkuvasta sateesta. Oli satanut melkein viikon yhtäkyytiä. Tai ainakin tuntui niin....oli vain vettä ja harmautta.


Sade on vettä, onneksi, koska en kaipaa lunta. Sade ja lämmin sää on saanut luonnon kukkimaan uudestaan ja luonto on kaikessa kurjuudessaankin kaunis. Tuntuu, että värit ovat vielä kirkkaammat kuin kesällä ja kontrastit ovat huimat...


Ne harvat aurinkoiset päivät ovat vain niin turkasen lyhyitä, mutta pimeä illat ovat erinomainen syy sytyttää tunnelmavaloja, niin ulokona kuin sisällä talossa.


Vaikka tämä lokakuun eteenpäin meno tuntuu laahustamiselta rapakoissa, niin kun nostaa katseensa ja vähän raottaa silmälappujaan, niin ympärillä onkin paljon katseltavaa. On vain huomattava ne pienetkin hymyn aiheet.


Auringon säteitä sunnuntaihinne.

- Satu -



perjantai 13. lokakuuta 2017

Toteutuneet Haaveet


Olin jo kauan haaveilut nahkaisesta Havanna-tuolista. Se muistuttaa kovasti jo 30-luvulla suunniteltua ja 50-60-luvulla suosiossa ollutta  lepakkotuolia. Havannatuoli on vain huomattavasti sopivampi kukkarolleni.
Aikani mietin ja vatvoin tuolia ja kyselin jo miehenkin mielipidettä epätoivoissani saadakseni ratkaisun asiaan. Tarvitsenko todella......mutta kun se on niin kaunis ja sopii täydellisesti meidän tyyliin ja sisustukseen.


 No tulos oli, että tuoli on nyt meillä ja en voisi olla tyytyväisempi. Hyvä etten hyppinyt tasajalkaa ja taputtanut käsiäni, kun tuoli lopulta meille kotiutui.
Tuoli on oikeasti mukava istua jo ihan 'normaalistikin', mutta kun minä tykkään istua kippurassa, jalat tuolilla, niin tämä on juuri sopiva siihen. 

Tuolin istuinosa on aitoa paksua nahkaa. Vielä hieman jäykkä uuttuuttaan, mutta voin jo kuvitella miten pehmenee ja muotoutuu ajan ja käytön kanssa. Ja tuo väri on ihan just nappi.


Tuoli löysi paikkansa tumman lyijylasikaapin kupeesta. Monesti vedän viereen viime talvena kirppikseltä löytämäni nahkarahin, joka ajaa pöydän asemaa, kunnes löytyy sopiva pöydäntapainen.
Rahille sopii hyvin kahvikuppi ja lehdet ja kun jalat puutuvat kippuralla olosta, voin oikaista ne rahille.


Monet lehdet on jo tullut luettua tuolissa istuen ja sukkia kudottu. Myös muut perheen jäsenet ovat huomanneet kuinka mukava tuolissa on istuskella ja lukea.
Tuolin alle minulla on etsinnässä mukava pieni matto ja siihen viereen se pöydäntapainen, tai no sehän löytyikin jo ihan vahingossa, mutta siitä toisella kertaa....
Niin ja siihen pöydälle joku tyyliin sopiva lamppu, sellainen lukulampuksi sopiva.
No aina löytyy jotain uutta haaveiltavaa, mutta toiveenani on myös löytää ne edullisesti ja mielellään kierrättäen, sellaista vanhahtavaa...


Niin ja tuo olohuoneen matto, se on ihan heräteostos.
 Kävelin Mattomyllyn ohi ja katseeni osui tuohon mattoon. Olin miettinyt olohuoneeseen juuri tuontapaista sinisävyistä ja mielellään oriental-kuvioitua isoa mattoa. Matto oli nostettu telineeseen saman päivän aamuna, eli oli ihan tuore tapaus, mutta hinta mietitytti. No kun myyjä pudotti hinnasta aika tukun euroja, niin matto lähti mukaani lupauksella, että voin palauttaa, jos ei sovikkaan suuniteltuun paikkaan.
Levitin maton paikoilleen ja Juniori kellahti matolle: 'Äiti tämä on ihan super ihana ja pehmoinen'. Eihän mattoa tuon kommentin jälkeen poiskaan voinut viedä.
Ja muutenkin matto sopii paikoilleen juuri kuten olin suunnitellut.


Kun oikein jotain toivoo, niin joskus toiveet toteutuu...

Töissä oli tänään jo puhetta joululahjoista.
Minä olen jo joululahjani saanut ja juuri sitä mitä toivoin.

Ihana aurinko näyttäytyi tänään ja sai aikaan kauniita heijastuksia ja varjoja. 
Synkkä sadesää unohtui samantien.

Auringon voittoista viikonloppua!

- satu -











keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Moody...Melankoliaa


fading beauty, asetelma, still life

Tämä jatkuva sade tekee minusta alakuloisen. 
Puutarhakin on surkean näköinen; nurmikko lilluu vedessä, kukat kaatuu veden painosta pitkin pituuttaan. Puista tippuvat lehden muussaantuvat teillä ja pimeys valtaa maisemat jo hyvin aikaisin. Elämme lokakuuta, joka on mieletäni jotenkin sellainen väliinputoaja kuukausi. Syyskuussa hehkutetaan syksyä ja marraskuussa aloitetaan valmistautuminen jouluun, mutta mitä on lokakuussa? No miehen syntymäpäivät ainakin, mutta eipä sitten paljoa muuta kuin kosteaa, pimeää, synkkää ja koleaa....ainakin nyt siltä tuntuu...

fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers
fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers

Kun tähän alakuloon lisää vielä työpaikan sisäilmasta johtuvien oireiden lisääntyminen - ei tainnut työpisteen vaihtaminen pitkälle auttaa - ei haluni 'maan alle painumisesta' ole kaukana tai harras toive päästä kauas lämpöön ja aurinkoon, pysyvästi. Olo on kuin kuvien kukilla; nuutunut ja kaikkensa antanut. 

fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers
fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers

Ettei nyt menisi yhdeksi valittamiseksi, niin kyllä aina joka risukasaan paistaa aurinkokin. Minulla on yllättävän pitkäpinnainen perhe, joka jaksaa jaksottaisen melankoliani ja työpaikan sisäilman aiheuttamien oireiden tuoman kiukun. 
Auringonsäteitä ovat myös ihanat ystävät, jotka jaksavat piristää ja pitää maanpinnalla ihan vain pienellä viestillä kaiken oman kiireensä keskellä. Parhautta on ystäväterapia; voi purkaa sydäntään ja samalla olla tukena ja korvana myös toiselle. Ei pidä käärityä vain oman surkeutensa pauloihin, vaan on osattava huomioida toinenkin. Kaikilla meillä  on omat murheensa elämässään. Tärkeää on kuunnella tuomitsematta.

fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers
fading beauty, kuivakukkia, asetelma, still life flowers

Oma auringonsäteeni on luovuuteni ja minulla on mahdollisuus sitä toteuttaa ja hyödyntää, sekä huomata, että vielä tässä iässä on kyvykäs oppimaan uutta. Uskallan olla myös erillainen ja toteuttaa omia mieltymyksiäni ja haaveita, vaikka ne poikkeaisivat tyystin valtavirran mieltymyksistä ja ns. hypetyksistä. Olen onnistunut jakamaan saman taidon lapsilleni; itsensä hyväksymisen kaikkine virheineen.

ruusuja, roses, still life flowers
ruusuja, roses, still life flowers

Näissäkin kukissa kaikissa oli virhe: ne olivat liian heikkoja ja vanhoja myytäväksi, ne ei kelvanneet kenellekkään. Osan kukista tosin olen saanut ihan tuoreena freesinä, osan olen poiminut pihamaaltani, tuolta sateen keskeltä ja osa on jo matkansa loppupuolella olevia luonnon kukkia. 
Virheistä huolimatta täydellisiä näihin kuviin.

Uloskatsoessa huomaan sateen tauonneen ja auringonkin yrittävän pilkistää pilvien välistä. Pihan kasvit ovat surkean näköisiä, mutta väreineen silti niin kauniita. Melankoliasssa on jotain houkuttelevaa, se kertoo vaan kyvystä huomioida myös ne elämän varjot ja hyväksyä ne ei-niin-mukavat-asiat.
Vaikka on tummaa ja synkkää, on näissä syvyyksissäkin väriä ja valoa. Se täytyy vain saada sieltä esiin.

kukkakimppu, neilikka, tähtiputki

Kuvien kautta yritän kertoa ja todistaa itselleni, kunka kaunista on pimeys ja rupsahtaneisuus.
Vaikka elämäni ei nyt ole ihan ruusuilla tanssimista, niin kukkien terälehdillä ainakin. Myös niillä jo pudonneilla ja kurtistuneilla.
Uskon ja toivon, että asiat järjestyvät tai vain loksahtavat paikoilleen.

Kaunista  ja värikästä lokakuista viikkon jatkoa.

- Satu -

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Aamupalaa {MakroTex}


chiavanukas, chiapudding
chiavanukas, chiapudding

Tämän viikon Makrotex haasteena on Aamupala. Sanotaan, että aamupala on päivän tärkein ateria  ja että sen skippaavat sairastuvat helpommin aivoverenkierron häiriöihin ja sepelvaltimotauteihin.
Väitteitä on yhtä monta kuin tutkijaakin ja lopulta erot eivät ole suuren suuria.

Itse kuulun työpäivinä tavallani noihin skippaajiin, odottelen siis noita ennustettuja tauteja.... Koska pyöräilen 12 km työmatkan, niin täydellä vatsalla se ei onnistu oksentamatta. Kokeiltu on. Noina aikaisina aamuna vetäisen vain lasillisen, pari vettä. Sen aamupalan syön sitten töissä yleensä tuossa ysin pintaan smoothien, chiavanukkaan tai puuron muodossa.
Vapaapäivinä ja iltavuoroon mentäessä aamupala onkin sitten ihan eriasia.

chiavanukas, chiapudding

Chiavanukkaasta olen postannut aieminkin. Nämä kuvat olenkin ottanut jo kesällä, kun kesäkukat kukki ja aurinkokin paistoi. Vanukkaan teen aina kannelliseen astiaan, jotta se on helpompi kujettaa mukana vaikka sinne töihin.
Turvotan chiasiemenet joko mehuun, kookosmaitoon tai ihan vain veteen. Nesteen sekaan voin sekoittaa väriksi erillaisia kuitupitoisia marjajauheita tai merilevää. Lisäksi marjoja ja hedelmiä sekä turkkilaista jogurttia tai rahkaa, mitä nyt sattuu olemaan saatavilla.

chiavanukas, chiapudding

Kun tuollaisen kupillisen vanukasta syö aamupalaksi, niin eipä ole nälkä vähään aikaan. Vatsa, verisuonet ja koko elimistö kiittää.

chiavanukas, chiapudding

Jäin tuijottamaan kuvia. 
Kaipaan kesää, kukkia ja aurinkoa. Kun nostan katseeni ikkunaa ja ulos, on siellä synkän harmaata ja vettä tulee taivaan täydeltä. *Huoh*
Täytyykin laittaa huomiseksi aamupalaksi kesäisen värikäs vanukas 'tulille'.

Syksyistä sunnuntaita.

- Satu -

Lisää erillaisia aamupaloja TÄÄLLÄ






perjantai 6. lokakuuta 2017

Tarte Tatin Luumuista

luumuinen tartetatin, Plum tartetatin, lavender cream, still life
luumuinen tartetatin, Plum tartetatin, lavender cream, still life

Oma luumupuu ei tuota vielä satoa, mutta työkaverini puut notkuivat jälleen satoa, niinpä sain häneltä reilun satsin luumuja. Mietin ensin, että tekisin hilloa, mutta piiraat veivät voiton. Tein kahdenlaista piirasta ja loput luumut meni syöntiin ihan siltään. Olivat kyllä hyviä ja kovasti odotan, että oma pieni puu kasvattaisi omat makeat luumunsa.

luumuinen tartetatin, Plum tartetatin, lavender cream, still life

Tarte Tatin on nopea ja helppo piiras ja sen voi tehdä mistä hedelmistä haluaa.
Parasta se on vielä lämpöisenä ja päällä palo vaniljajäätelöä. Nyt kuitenkin tein seuraksi laventelikermaa ja yhdistelmä oli täydellinen, ainakin minun makuuni. Pakattua ruuanlaittoon tarkoitettua lavenetelia löytyy ainakin Tigerista, mutta myös oman pihan kukinnon lehdet sopii käyttön, kunhan ne pesee ensin. 
Tee kerma ennen piiraan tekoa jäähtymää, jotta voit tarjoilla sitä piiraan kanssa.

luumuinen tartetatin, Plum tartetatin, lavender cream, still life

Piiraan valmistin valurautapannuun, missä sen myös paistoin uunissa. Heti uunista oton jälkeen kippasin piiraan lautaselle, eli tyyliin keikauskakku. Tässä vaiheessa on hyvä olla malttia ja pitkävartiset uunikintaat, ettei saa palovammoja.

luumuinen tartetatin, Plum tartetatin, lavender cream, still life

Luumuinen Tarte Tatin

600g luumuja
1 tl kanelia/inkivääriä
120ml vaahterasiirappia
320g voitaikinaa (pakaste)

Valitse hellan ja uuninkestävä pannu. Halkaise ja poista kivet luumuista. Kauli voitaikinasta pannun kokoinen levy.
Laita pannu liedelle keskilämmölle ja lisää luumut, pienen pieni loraus vettä ( 2 rkl) ja kieheuta n. minuutti. Lisää kaneli ( itse käytin inkivääriä, koska en oikein pidä kanelista) ja siirappi. Nosta voitaikinalevy luumujen päälle ja painele vaikka puulusikalla taikina kunnolla pannun reunojen ja luumujen väliin.
Paista uunin alaosassa reilu vartti, kunnes taikina on kullanruskeaa ja kohonnut. Valitse lautanen, joka on hiemna isompi kuin pannu ja aseta se kuuman pannun päälle. Tässä vaiheessa kiire pois ja kunnolliset patakintaat käteen. Käännä varovasti piiras pannusta lautaselle, varo polttamasta itseäsi ja täyte voi olla vielä osaksi 'nestemäistä' joten varo roiskeita.

luumuinen tartetatin, Plum tartetatin, lavender cream, still life

Laventeli kerma

2 dl kuohu/vispikermaa
1 1/2 rkl sokeria
vajaa 1/2 tl laventelin lehtiä/kukintoja.

Kaada kerma kattilaan ja lisää sokeri ja laventeli. Lämmitä kiehuvaksi ja anna kiehahtaa hetken. Siivilöi kerma toiseen astiaan ja jäähdytä ensin jääkaappikylmäksi ja vaahdota vasta sitten.
Voit koristella kerman vielä laventelin kukinnoilla.



Käyttämäni luumut oli tosi mehukkaita, joten olisin voinu jättää veden kokonaan pois. Lisäsin luumuseokseen 2 tl perunajauhoja, jotta sisus pysyisi hiemna paremmin kasassa.
Makuun se ei mielestäni  vaikuttanut milläänlailla.

luumuinen tartetatin, Plum tartetatin, lavender cream, still life

Tänään minulla on vapaapäivä ja saan hieman pidemmän viikonlopun. Juniori lähti jo kohi koulua ja mies on reissussa; koko talo on siis vain ja ainoastaan minun! Ihana oma aamu ja päivä.
Pyykkikone on jo pyykkännyt tovin ja imuri odottaa työhön ryhtymistä. Ensin kuitenkin kahvia ja bloggausta...
 Päivän alkaessa kirkastua suunnistan pihahommiin, on taas muutama idea toteutusta vaille...

Nautinnollista viikonloppua kaikille!

- Satu -