lauantai 16. joulukuuta 2017

Sitä Joulufiilistä Hakemassa...



Saaren Kartanolla Mäntsälässä aukesi eilen Joulumaa, joka on auki 20.12. asti.
Jos vain aikataulut antavat myöten, niin suosittelen käymään! 


Itse kävin siellä avajaispäivänä Juniorin kanssa. Pyysin pojan opettajalta pojalle vapaapäivän ja hän myönsi luvan. Olimmehan samalla tutustumassa minun tulevaan opinahjooni; aloitan tammikuussa siellä puutarha-ja kukkakauppatalouden opinnot.
Jihuu!!!!


Itse Saaren kartano on jo näkemisen arvoinen paikka ja nyt eri alojen opiskelijat olivat saaneet aikaan oikean Joulumaan metsineen, kirkkoineen ja markkinoineen. Kukkatalosta löytyy kaikki joulukukat ja asetelmat ja kahvila talvipuutarhassa vei ihan toiseen maailmaan, unohtaen ulkona pyryttävän lumen.


Minulla on ollut joulufiilis kadoksissa, mutta viime päivinä olen saanut jo otteen joulusta. Eilen olin jo ihan innoissani, kun näin Juniorin nauttivan kaikesta näkemästään, varsinkin eläimistä.
Kummasti nuo puput kiinnosti eniten....


 Päivä oli hyvä ja kyllä se Joulufiilis nyt nappasi kiinni kaiken tungoksen keskellä, jossa oli toinenkin Punatakkinen henkilö, muukin kuin Juniori.


Eilen Oli myös Juniori Cup-kukkasidontailpailu Floristikan opiskelijoille. Ehdimme nähdä ensimmäisen osakilpailun ja kyllä luomukset olivat kauniita.



 Kaikkien kukkien keskellä tapasin myös blogi-ystäväni Muusan ensimmäisen kerran livenä. Hän on myös tuleva opiskelukaverini.


 En malttaisi odottaa, että pääsen tällaiseen ympäristöön oppimaan uutta.
Juniorikin jo mietti, että hänellä on enään yksi vuosi peruskoulua jäljellä ja vielä on hakusessa mikä hänestä tulee isona.
Sanoin, ettei hänellä ole mikään kiire tietää, jos äitikin tietää vasta viidenkympin korvilla, miksi haluaa isona!


Jos kaiken joulukiireen keskellä vain on aikaa tai haluat rapsutella suer suloisia aaseja, niin suunnista Mäntsälään Saaren kartanolle. Jokapäivä on jotain erillaista ohjelmaa ja varsinkin lapset on huomioitu erinomaisesti. Ja joulumarkkinoilta voi löytyä kaikenlaista kivaa sinne pukinkonttiin....


Valloittavaan valkoista viikonloppua, tai ainakin meillä maa hohtaa valkoisena täällä Salpausselän kupeessa.....

- Satu -


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

JouluFiilis Kadoksissa


Blogit ovat toinen toistaan enempi täynnä joulua ja sen fiilistelyä. Kodit ovat pukeutuneet jo hiljalleen jouluasuun. On leivottu pipareita, torttuja ja maustekakkuja. On askarreltu joulukortteja ja lahjoja, väsätty paketteja ja rusetteja....


Paitsi meillä.
Minä en vain saa itseäni yhtään joulumoodiin. Joulu on ihana ja kiva asia, mutta meillä kotona sitä tuskin vieläkään näkyy. Olen sentään jo saanut haettua joulutavaroita kellarista; tähtiä, tyynynpäällisiä ja vilttejä jne, mutta ne ovat pääsääntöisesti edelleen laatikoissaan. Olen kyllä tehnyt ja ostanut muutaman lahjan ja leivottukin on jo jotain, mutta se fiilis uupuu....Tuntuu, että toimin vain tavan ja tottumuksen mukaan.

Kun eilen illalla väsyneen asiaa miehelleni narisin, niin hän totesi lyhyesti...
Ei aina tarvitse ja voimmehan viettää ihan minimalistisen joulun.


Viisaita sanoja. 
Olen niitä nyt päivän sulatellut ja tullut tulokseen, että joulu tulee joka tapauksessa olipa ikkunoissa ne paperitähdet tai ei ja sohvalla ne jouluiset tyynyt ja shaalit  tai sitten ei.....


Selalailin vanhoja valokuvia  edellisistä jouluista ja huomaan, kuinka pikkuhiljaa olen vähentänyt joulurekvisiittaa....
En enään vaihda verhoja jouluisiksi, enkä mattoja, vaikka ne mamman vanhat jouluiset villamatot olisi kellarissa. Punaiset teeman astiat taitavat tänä vuonna levätä varaston hyllyllä. 


Ja vaikka en tekisikään kaikkea mitä edellisinä vuosina, silti joulu on yhtä riemuisa ja lämminhenkinen. Ainakin uskon, että niin käy. Rakkaimmat ihmiset ympärillä, hyvä ruoka ja yllättyneet ilmeet, kun paketteja aukaistaan, niitä muutamia, joita on huolella ja tarpeen ja toiveen mukaan hankittu.

Itseasiassa minulla ja meillä on asiat enempi kuin hyvin.

Ja kyllä joulun tekee ihmiset, ei niinkään se tavara.


Yksi asia on kuitenkin varma, mikä kuuluu jouluun ja pian löytyy meiltäkin;
Joulukuusi!


Ja uskon, että pikkuhiljaa se joulufiiliskin sieltä vielä saapuu...



Sitä joulufiilistä haikaillen,
mukavaa uutta viikkoa toivottelen,

- Satu -

torstai 7. joulukuuta 2017

Sinivalkoista Juhlaa



Vietimme Suomen 100-vuotista syntymäpäivää hyvien ystävien kera. Sain ajatuksen illallisesta pari viikkoa sitten ja ajatus sopi myös ystäväperheelle. 
 Minä niin tykkään järjestää syöminkejä, vaikkei perheeni ehkä ole kanssani samaa mieltä...no pienen paineen alla toimin parhaitten!

Perusajatuksena oli tarjota perin suomalaista ruokaa, ihan vain karjalanpaistia ja perunamuusia, sekä  lisukkeena sitten jotain muuta, makukuvia vuosien varrelta. Ideoita ruokalistan lisukkeisiin sain viimeisimmistä Pirkka- ja Yhteishyvä-lehdistä.

Sinivalkoisessa kattauksessa suosin suomalaista suunnittelua, lisänä järvien sinistä ja ripaus suomalaista vihreää metsää. Pöydällä lumenvalkoista pellavaa.


Alkumaljana meillä oli Valkia, kuohuvaa glögiä, johon lisäsin jäisiä Suomen metsistä poimittuja mustikoita.


Alkukeitoksi tarjosin Punajuuri-kookoskeittoa ja seuraksi 'voileivät' joissa oli fenkolista ja juuriselleristä tehtyä coleslaw-salaattia ja tulista makkaraa.

punajuuri-kookoskeitto
makkarasliderit

Perunamuusin tein taannoin Iltalehdessä hehkutetun muusin teko-ohjeen mukaan. No rehellisesti sanottuna, tuskin muutan tapojani tämän muusin vuoksi. Perunat siis paahdetaan kuorineen uunissa ja kuoritaan sitten kulhoon. Lisätään voita, kermaa ja keltuaisia. Muusi kyllä oli maukasta, mutta todettiin yhteistuumin, että yleensä kaikki, missä on paljon voita ja kermaa, on hyvää.
Valitettavasti taisi jäädä ihan kerta kokeiluksi, ei maun, vaan työmäärän vuoksi.

perunamuusi

Karjalanpaistin haudutin haudekattilassa yön yli eli taisi olla liki 12 tuntia hiljalleen porisemassa ja kyllä oli mureaa ja maukasta. Pataan lisäsin vain pippuria, suolaa, sipulia ja lanttua. Porkkanat haudutin erikseen allergian vuoksi.

Kaiken tiimellyksen keskellä unohdin sitten kuvata paistin, 
mutta ihan Karjalanpaistilta näytti. Ja tämän perusteella voi päätellä, että taisin sitten ajatella ensisijaisesti illallista, perhettä ja 'vieraita', sekä nauttia tilaisuudesta, hyvästä ruuasta, seurasta ja nauramisesta. Blogi ja bloggaus oli jossain kaukana taka-alalla.
Muut ehdin kuvata sitä mukaan kuin valmistuivat...

Paistin lisäkkeenä oli paahdettu punajuurisalaatti tahini-minttukastikkeella. Itse olisin voinut syödä pelkästään tuota kastiketta. Nam.

Ja olihan tarjolla myös pieniä sulhaspiirakoita, siis pieniä riisipiirakoita ja munavoita. Ihan vain varmistukseksi, ettei kenellekkään jää nälkä ja varmasti löytyy jotain maistuvaa.

paahdettu punajuurisalaatti ja minttu-tahinikastike

Jälkiruokana oli hedelmäsalaatti persimonista, viikunoista, granaattiomenasta ja aprikooseista, lisänä pistaasipähkinöitä ja marenkeja. Pähkinät tarjosin myös erikseen allergian vuoksi. Kastikkeena salaatille oli halvalla maustettua vanilja-mascarbonevaahtoa.

hedelmäinen marenkijälkiruoka

Ja koska suomalaiset taitavat juoda kahvia ihan joka käänteessä, niin kaiken kruunasi kahvit ja täytekakku. Kakussa maistui puolukka ja mustikka ja näkyi suomalainen koivumetsä. Tein kakun yhteishyvän pölkkykakkua mukaillen. Pohjana gluteeniton sokerikakku. Täytteen kohdalla sekoitin puolukkasoseen suoraan mascarbone-vaahtoon ja lisäsin pari liivatetta pitämään vaahdon kasassa. 

pölkkykakku

Ja meillä kinkerit kuin kinkerit päättyvät aina pieneen peli-sessioon. 
Tällä kertaa pelasimme uusinta painosta Trivial Pursuit-pelistä.

 Ja kuten kuvasta voi päätellä, asumme olivat tilaisuuden arvon vaatimat; juhlimmehan kotimaamme sata-vuotista itsenäisyyttä.


Maailmaa nähneenä ja kokeneena, osaa arvostaa niitä pieniä asioita, jotka voivat tuntua ihan itsestään selviltä, kuten vaikka puhdas vesi. 

Malja 100-vuotiaalle Suomelle!



Mukavia itsenäisyyden päiviä!

- Satu -



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Sinivalkoinen Suomi {Sinivalkoista-haaste}


Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Sain Marikalta haasteen aiheena Sinivalkoista. Haasteen on aloittanut Puutarhahetki-blogia pitävä Tiiu. Haaste on kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle ja postaukset sinivalkoisia aiheita sisällään pitäviä. Tiiu kerää sitten kaikki aiheeseen sopivat postaukset 'yhteen kasaan'.

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Lapsena huoneeni oli sininen. Itse en väriä valinnut,vaan vanhempani ja huoneessa oli kahta eri sinistä; tummempaa ja vaaleampaa. Jossain vaiheessa teininä sain sinisestä tarpeeksi ja sain luvan vaihtaa sävyt valkoiseen ja vaaleaan beigeen. 
Sininen on kuitenkin aina kulkeutunut matkassani, edes pieninä ripauksina. Jossain vaiheessa meillä oli sininen alcantara sohva, joka lopulta löysi jatkopaikan kesämökiltä. Sinne se mielestäni sopii paremmin kuin kaupunkikotiin. Kun se iso sininen hävisi olohuoneesta, ajattelin, ettei ikinä enään sinistä......tai ainakaan siinä mittakaavassa.

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Astioissa sininen on ihan eri juttu. Häälahjaksi saamamme sininen aaltomaljakko on jo pitkälle kolmattakymmenettä vuotta vanha. Pääosin käytän sitä joulun aikaan, juuri tuon sinisen värinsä vuoksi. En ymmärrä miksi sen käyttö on niin vaikeaa esimerkiksi kesällä, jolloin sininen on ihan 'must'-väri. Tähän täytyy tehdä muutos.

Vanhan Arabian astiat; kannut ja kahvikupit ovat sinivalkoisia aarteita. On minulle sinivalkoista Engalntilaista posliiniakin, mutta ne ei nyt sovi tähän tilanteeseen...

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Arabian lisäksi meillä on paljon Iittalaa, toista Suomalaista suunnittelua. Sininen 24h-sarja on mieheni hankkima ja valkoinen Arctica on Arabian vuosikymmeniä tuotannossa olevaa sarjaa, jota saimme myös häälahjaksi silloin kauan sitten kokonaisen astiaston. Aiemin Arctica oli meillä ihan jokapäiväisessä käytössä, myös lasten ollessa pieniä ja voin sanoa, että on ollut kestävää ja huoletonta käyttää. Nykyään Arctica on saanut väistyä 24h:n alta....Tosin astioita on kiva vaihdella käytössä.
Siniset Iittalan Verna- ja Kartio-lasit ovat tällähetkellä 'huilimassa' kellarissa, koska sinisen sietokykyni täyttyi vuosi-pari sitten. Ehkä lasit pääsevät taas normi käyttöön joku päivä....

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Aterimet ovat Iittalan mallistoa ja lähinnä käytössä vain juhlissa. 
Jokapäiväisessä käytössä Hackmanin Savonia (joka on muuten saksalaisen Adolf Babelin suunnittelema sarja ) ja vanhat Sorsakosken aterimet ovat Suomalaiseen käteen sopivat. Johan se opetataan jo päiväkodissa.

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Ja kun Suomesta puhutaan, niin Muumit ovat avainsana, ainakin kun mennään Japanin suuntaan.
Japanilaiset vieraamme ihastuivat Muumimuki-kokelmaani ja oli vähällä, ettei kokeilmani lähtenyt Rouvan mukaan, niin hän sitä ihasteli.

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Muumimuki on juuri sopian kokoinen kahvimukiksi ja seuraksi suomalaisesta rukiista tehtyä ruisleipää ja päälle voita ja siivut mustaleima-juustoa...
päiväni on pelastettu.

Suomi100-vuotta, #sinivalkoista_haaste, still life, blue-white

Tällainen on minun Sinivalkoinen-Suomeni.
Millainen on sinun?


Näin Juhlapäivän kynnyksellä haastan mukaan ulko-suomalaiset blogi-ystäväni
Sarin Nauran Auringolle-blogin takaa
Sekä kuvallisen blogi-ystäväni 
Annan Kätteni jäljillä-blogista

Haluan nähdä miten he näkevät sinivalkoisen Suomen.
Tietenkin haaste on kaikille halukkaille avoin!

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti ( Tiiu/puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Tiiun Sinivalkoista-postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös instagramissa. Merkitse silloin kuvasi #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki

Oikein mukavaa itsenäisyyspäivän viikkoa kaikille!

- Satu 


TÄMÄN linkin kautta löydät lisää Sinivalkoista.


lauantai 2. joulukuuta 2017

Kuplivaa Joulukuuta

Glöet, joulukuohuva, piparkakut, joulu

Tämä päivä, 2.12., taitaa olla suosituin pikkujoulupäivä. 
 Koska itse istun nyt viikonlopun päivät 'koulunpenkillä', niin omalta osaltani pikkujoulut jäävät vain perheen kesken juhlimiseen.

Glöet, joulukuohuva, piparkakut, joulu

Juniori leipoi meillä piparkut. 
Toinen taikina oli ihan kaupan valmista taikinaa ja toinen pala omateoista. Täytyy tehdä vielä isompi satsi taikinaa, jotta saadaan tehtyä myös se jokavuotinen piparkakkutalo. Se, että missä vaiheessa sen ehdin tehdä, onkin sitten toinen kysymys....kun Likkakaan ei enään asu kotona...
Ensin odotan kovasti joulukuuta ja nyt pelkään, että tätä menoa se on ihan hujauksessa ohi. Päivät ovat taas menneet sitä vauhtia ja täynnä ohjelmaa, etten ole ehtinyt edes joulutähtiä hakea kellarista ja kai se adventtikynttelikkökin pitäisi kaivaa esiin...
Ja loma alkaa vasta kun koulut loppuu...

Glöet, joulukuohuva, piparkakut, joulu

Tuoreiden piparkakkujen seuraksi maistoimme mieheni kanssa Joulukuohuvaa.
Minä olen kuiva tyyppi; en pidä makeista kuohuviineistä, joten epäilin tämänkin maistuvuutta. Minusta  jopa super suosittu Fresita on ihan liian makeaa....
Jumbon alkon myyjä kuitenkin suositteli maistamaan juuri tätä joulukuohuvaa. Tässä taisi olla tarjolla olevista vähiten sokeria.
Myyjä osasi hommansa ja Glöet oli ns. suuni mukaista. Ei täysin kuivaa, mutta ei myöskään tullut tunnetta, että hampaat sulaa.....
Ja maussa oli juuri mukavasti mausteisuutta ja glögin maku.


Jälleen pääsivät Satulinnan Tuijalta ostamani kristallilasit käyttöön.
Olen edelleen aivan innoissani kesäisestä kaupankäynnistä. 
Punainen tulppaanikimppu on taas Villiviinin Eijan käsialaa, nappasin sen sieltä mukaani viimeksi vieraillessani.

Glöet, joulukuohuva, piparkakut, joulu

Kyllä ensimmäiset piparkakut ovat niin hyviä ja kipollinen vajui aika nopeasti.
Itse vain kaipasin aika pian sitä suolaista homejuustoa....

Glöet, joulukuohuva, piparkakut, joulu


Mukavaa ja makeaa Pikkujoulua!

- Satu -