keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Tavoistani poiketen.....


Lauantaina kaiken pitäisi olla tiptop, tai ainakin hyvin.
Vietetään tyttären lakkiaisia ja esikoisen valmistumista ammattiin.


Monta kuukautta on jo suunniteltu mitä ja miten.
Likka on hyvin taiteellinen persoona, ehkä hieman jopa boheemi, eikä isovelikään paljoa tyylistä eroa, joten juhlista tehdään täysin sankareiden oloiset.
Aiemin olen halunnut kaiken olevat samaa tyyliä, astiat samaa astiastoa ja värimaailman yhtenäisen. Ei mitään ylimääräistä, vaan jopa pelkistettyä.


Nyt kaikki on toisin; värejä riittää, kupit ovat eriparia, elämää nähneitä ja mikään ei soinnu mihinkään.....
Ja silti kaikki sopii yhteen....


Tein harjoituskattauksen viikonloppuna, kun leivoin sen minkä jo pystyin laittamaan pakkaseen. Varsinainen leivontapäivä on huominen ja perjantaina viimeistelyt.

Halusin tehdä paljon kehuttuja lusikkaleipiä.


Onhan ne hyviä, mutta rehellisesti sanottuna ei minun hermoni kestä niitä näpertää. 
Taikina onnistui  hyvin, samoin raparpericurd, mutta se taikinan irroittaminen sieltä lusikanpesästä....kaikki keinot kokeilin ja lopulta totesin, ettei ole mun juttu.
 En enään ikinä....


Sinnikkäästi kuitenkin tein pikkuleivät ja maistuihan ne hyviltä, mutta ei ne mitään kauniita ole. Sopivat kuitenkin juhlien epätäydellisen täydelliseen sekamelskaan....


Ja mies haluaa aina sitä pakkopullaa.
Tein sitten bostonpullaa, tosin omalla twistilläni. Taikinaan lisäsin kardemumman lisäksi inkivääriä ja sitruunaa. Kohotin taikinaa pitkään ja vaivasin välillä ja taas kohotin...


Olin ajatellut käyttää uutta kaneli&sokeri tuorejuustoa, mutta juustorasiat katsovat minua vieläkin silmiin, kun avaan jääkaapin oven.....
 Boston on siis täytetty ihan perinteisesti voilla, kanelilla ja tomusokerilla. Aina ei voi muistaa, mitä suunnitteli alkujaan....
No jos sitten kuorrutan bostonin kokonaan ja hyödynnän siinä sen tuorejuuston....


 Kukat tulevat osittain luonnosta, sen minkä nyt ehtivät taas kukkimaan.
Tämä sade tekee hyvää, mutta lämpöä voisi olla enempi...
Kerrankin kyylään säätiedotuksia!

Terassille on jo kalustettu juhlapaikka ja lämppärit paikollaan.
Tarvittaessa viritetään ulkotakkaan tuli ja korit on jo täynnä vilttejä...
Hyvä meininki ja iloiset ihmiset kyllä lisäävät lämpöä.

Nyt vietän loput talvilomapäiväni juhlia järkäten. Loppuviikko on 'aikataulutettu' ja tänään on siivouspäivä. Pyykkikone on laulanut aamusta alkaen, samoin tiskikone.
Kauppalista on kirjoitettu aamukahvia juodessa...

Vaikka työmäärä on huikea, niin itse olen ihan innoissani ja positiivisellä mielellä. 
Ehdin kyllä ja teen minkä ehdin, koska tapani mukaan aikataulu ja suunnitelmat elää ja muuttuu sitä mukaan kun H-hetki lähenee...

Mies lähti pariksi päiväksi evakkoon, koska ei halunnut jäädä jalkoihini. 
Juniori lähti innoissaan aamulla kouluun, kun näin säästyy siivoamiselta ja isot pojat kotiutuvat vasta perjantaina ja lauantaina.
Koko talo on nyt minun (ja likan) valtakunta, koiratkin hakeutuivat heti aamusta omaan paikkaansa.
Koiratkin tietää Mamman siivouskohtauksen...


 Voi olla, että lauantai-iltana sitten nostan korkkarit pöydälle ja syvään huokaisten otan sen lasillisen kuohuvaa...
Selvisin sittenkin ?

Kepeää keskiviikkoa kaikille!

- Satu -










maanantai 29. toukokuuta 2017

Kukkapenkissä kuhisee...

Kukkapenkissä oli ja on edelleen mustavalkoinen elämää nähnyt lintulauta. Ensin se putosi telineeltään ja sai jäädä kiven päälle nököttämään. Sitten irtosi katto ja kun joku/jokin sen tiputti vielä kiven päältä, niin pohjakin irtosi...
 Olin jo heittämässä lautaa pois, mutta Juniori tuunasi laudan uuteen uskoon....Hyvä niin, koska lintulaudalle on ollut kovasti tarvetta ja kysyntää...

Kylmä kevät teki tehtävänsä ja linnut turvautuivat meidän tarjoiluun.
Ikinä ennen ei ole tällaista lintulaumaa eikä lajikirjoa ollut pihallamme!


Olemme saaneet nauttia erinnäisistä ja ennestään 'tuntemattomista' lintulajeista ja lintukirja on ollut kovasti käytössä.
Välilä meno on aika huimaa...riitoja, isottelua ja nokittelua...Mutta pääasiassa kaikki ovat ruokailemassa sulassa sovussa; linnut, oravat ja hiiret.

Mieleeni tulee englantilainen satuklassikko Kaislikossa suhisee, jossa eri eläinlajit elävät ja oleilevat keskenään...Lasten ollessa pieniä tarinaa tuli luettua ja katsottua.

Jokaisella lajilla on oma roolinsa myös tuolla lintulaudalla: on hyvä tyyppi ja rauhallinen tyyppi, ankara ja hermostunutkin löytyy...ja jopa viisas, joka tietää miten sapuskan saa helpoitten.

Kaikkia lintulajeja en ole edes saanut kuvattu niin, että viitsin niitä esitellä. Näissäkin osa on aika rajatapauksia...
Mustarastaat ja Punarinnat eivät kamerastani tykkää, eikä sepelkyyhkyt. Räksän nyt kaikki tietää, joten se on vain jäänyt kuvaamatta, mutta monet hetket olemme ikkunan läpi seuranneet ja nauraneet, kun räksä kiskoo ihan tosissaan kastematoa maasta. Räksä on todella ahkera ja periksiantamaton tyyppi.

 Alkuun linnut olivat todella arkoja, mutta nykyään saan lähestyä heitä kameran kanssa ihan rauhassa ja lähelle. Olemme jatkaneet lintujen ruokintaa. Yritin lopettaa, mutta tintit alkoi tulla koputtelemaan ikkunaan vaatiessaan ruokaa ja palvelua.
Piha-aluellamme on monta linnunpönttöä ja kaikissa tuntuu olevan asukkaat. 
Eilen viimeksi katselin, kun sinitianen keräsi maasta kanin harjaamisesta jääneitä karvatuppoja ja vei ne pesäänsä pehmikkeeksi.
Poikasilla on aika pehmoiset oltavat...


Eikä linnut todellakaan ole ainoat viihdykkeemme.
 Pihapiirissä asustaa myös orava pariskunta, jotka vieräilevat myös ruokabaarissa. Lisäksi kaikki koirilta syömättä jääneet herkkupalat eli kuivat leivänkannikat ja jopa nappulat menevät parempiin suihin. Harakat ja varikset keräävät sitten puruluiden rippeet...

Oravat ovat todella rohkeita, eivät oikein välitä koiristamme. Koiria tosin oravat kiinnostavat ihan liikaa ja sana Orava on meillä pannassa, koska silloin alkaa hirveä rumba talon sisällä ja koirilla kiire ulos...pariin otteeseen on meinannut orava jäädä kilpajuoksussa toiseksi, onneksi pihan raja-aita on pelastanut oravan. 
Minusta Orava on todella söpö, mies kutsuu sitä Yhden Sortin Rotaksi, jolla parempi PR....


Tätä viimeistä pientä tyyppiä ei ole näkynyt sitten kuvan oton jälkeen. Tosin syykin selvisi muutama viikko sitten...pihamme on muuttanut 'pahis'; Lumikko...


Lumikosta en ole onnistunut saamaan hyvää kuvaa...ikkunan läpi ei voi kuvata, koska vanhan talon ikkunat ovat mitä ovat.


 Välillä kuhinaa kukkapenkissä katsoessani mietin mitkä ovat eläinten mietteet, koska ihan selvästi heillä on joku 'juttu' menossa....kuten myös kyseisessä lasten klassikossakin.
Vaatteita nämä eivät todellakaan tarvitse, koska höyhenpuvut ovat kauniinpia.
Oravalla tosin taitaa olla vielä vaatetuksen vaihto kesken, kun ei tiedä onko jo kesä vai tuleeko pakkaset.

Eilen aamulla Juniori hihkaisi;
'Hiiri elää vielä, mä näin sen, jihuu  !!!'
Taisi löyty se ovala ja viisas, joka on saanut pidettyä itsensä hengissä...

Minulla on miljoona hommaa vielä tehtävänä ennen lauantaisia juhlia, mutta keksin aina kaikkea muuta sijaistoimintaa....
kuten tämän bloggaamisen....
Mutta nyt vielä pari työpäivää ja sitten täysi höyry päälle juhlavalmisteluissa.

Ihanaa uutta viikkoa!

- Satu -


Pienilintu blogin  makrotex haaste on tällä erää Satu



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Keitto uudesta sadosta


Milloin viimeksi olet syönyt kesäkeittoa?
Monen mielestä ei niin herkkua, mutta  itse muistan kyllä hämärästi lapsuudesta mummin tekemän keiton, oman maan juureksia ja vihanneksia sekä  paksu voin läikittämä maitopohja.... En ehkä pitänyt siitä, koska itseltä ainakin on keiton tekeminen jäänyt väliin......


Kunnes törmäsin keittoon Pian blogissa. 
Kesäkeitosta tuli nyt mieleen aurinkoinen lämmin sää ja pieni tuulenvire;  lapsuuden kesäpäivät.
Päätin kokeilla miltä keitto nykypäivänä maistuisi.


Uuden sadon perunoita oli ja saataville, porkkanoita ei, mutta laitoin sekaan pieniä naposteluporkkanoita. Kukkakaalin ihan unohdin ostaa, mutta kevätsipulin varsia ja sokeriherneen palkoja muistin.


Googletin erillaisia kesäkeitto-ohjeita ja pohjana käytin sitten TÄTÄ
Juniori keräsi ohjeeni mukaan laarin pienimmät perunat, jotka sitten pesin huolella, mutta en 'kuorinut'. Kuoren paloja jäi, mutta ei haitannut. Porkkanat siivutin ja herneenpalot pienensin.

Keitin porkkanat ja perunat kasvisliemessä lähes kypsiksi ( n. 10 min) ja lisäsin sipulinvarret sekä herneet.
 Maidon (ja voin) korvaasin curry-lime-ruokakermalla ja vehnäjauhot korvasin rasiallisella rucola-pesto-tuorejuustolla. Sekaan vielä yrttejä ja annoin hautua kymmenisen minuuttia.
Valmiin keiton pinnalle persiljaa ja  keitto pöytään.


Keittiöstä kantautuva tuoksu kutsui itsestään ruokailijat paikalle.
Lisäksi tarjosin vain ruisleipää juustolla ja lasin maitoa.


Ainakaan omilla lapsilla ei tuntunut olevan mitään antipatioita keittoa kohtaan.
Mieskin kehui ja sanoi, ettei yhtään muistuttanut koulun kamalaa keittoa.
Hänellä oli siis antipatiat ja epäilyt keittoa kohtaan....

 Lautaset tyhjenivät nopeasti 
Tai sitten ulkona puuhastelu oli tehnyt tehtävänsä ja nälkä oli hirmuinen....



 Kunhan uuden sadon porkkanat ja herneet valmistuva, on tätä keitettävä uudestaan.

Muistatko milloin sinä olet viimeksi syönyt kesäkeittoa, 
vai kuuluuko se inhokki-ruokiisi?

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Tänään täällä pöllyää jauhot.
Vuorossa Leivonta-Sessio No.1 ensi viikonlopun juhlia varten... 

- Satu -








perjantai 26. toukokuuta 2017

Teehetki #Kukkailottelua

teemuki, asetelma, still life

Olimme viikkon sitten lauantaina BloggariBrunssilla Hämeenlinnassa Tainan, Katin ja Annukan kanssa. Tapahtuman jälkeen poikkesimme paikalliselle suurkirpputorille.

Oikeastaan en etsinyt mitään erityistä, paitsi tietenkin katselen, jos löytyy jotain mielenkiintoisia astioita järkevään hintaan. 
Tämä käsinmaalattu muki löytyi erään pöydän alta, vähän niinkuin piilosta. Kun kääntelin mukia kädessäni, Annukka sanoi mukin olevan näköiseni ja näkevänsä sen jo kuvissani.
No niin Annukka, tällaisetko kuvat näit?

teemuki, asetelma, still life, flowers, gerbera
teemuki, asetelma, still life, flowers, gerbera

Viime sunnuntaina sitten suunnistimme Tainan kanssa Järvenpään kukkataloon lahjakortit käsilaukussa. Leikkokukkia valitessa minulla oli jo mielikuva näistä kuvista ja halusin itsestäni poikkeavan kukkakimpun, tai no ehkä vain väreiltään, koska en edelleenkään oikein osaa 'hallita' isoja runsaita kimppuja. 
Valitsin hauskan Gerberan, keltaista harsokukkaa ja jotain sinistä kukkaa.... Taina kysyi kannustanko Ruotsia maailmanmestaruuteen?

gerbera, still life flowers
teemuki, asetelma, still life flowers

Vaikka olenkin kahvikissa, niin teetä kuluu päivittäin lähes sama määrä. Iltaisin iso kuppi kuumaa teetä rauhoittaa ja lämmittää mukavasti.
Nyt kesäaikaan juon teen kylmänä, vähän niinkuin jääteenä ilman niitä jääpaloja.
Yhden sortin janojuoma.

teemuki, asetelma, still life flowers
teemuki, asetelma, still life flowers

Teen seuraksi vielä pari palaa (puoli levyä) Fazerin uutta hunajapaahdettu manteli maitosuklaata...
NAM!
Hyvät yöunet on taattu!

teemuki, asetelma, still life

Viimeaikoina olen ollut aika kiireinen ja ensi viikko se vasta haipakkaa on, vähän jää aikaa blogeille ja bloggaamiselle.
On yhdet lakkiaiset ja yhdet valmistujaiset järjestettävänä.

 To Do-lista on valmis ja muuttuu kokoajan ja osan on jo saanut viivata yli, mutta paljon on vielä tekemistä.

 En kuitenkaan ole unohtanut teitä...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

- Satu -





lauantai 20. toukokuuta 2017

Äidin valinta; Pionirakkautta #Kukkailottelua



Voiko kukaan vastustaa pionin kauneutta?


Miehes toi minulle tuliaisina ison syklaminpunaisen Pionin. 
Oikeastaan oli itse saanut sen kiitokseksi esiintymisestä ...


Seuraavan päivänä sitten piipahdin Villiviinissä.
 Kauppa oli oikeasti jo kiinni, mutta koska ulko-ovi oli sepposen selällään, niin kurvasin tarkistamaan...
Eija siellä sitoi kukkakimppuja, koska seuraavaana päiväni oli äitienpäivä. 
Kiltisti hän möi minulle Valkoisen pionin. Toisen, tuon nupullaan olevan pinkin - mothers choice-nimisen- hän antoi minulle, äidiltä äidille. Tehtäväni oli kuvata kukka
kun se aukeaa....
Millainen se on täysin avonaisena....


Seurasin ja tarkastelin kukkia päivittäin, mutta pinkki pysyi kiinni. Valkoinen jo tiputti lopulta terälehtensä ja punainen pioni muuttuin vaaleanpunaiseksi mutta mothers choise ei auennut, vaan käpristyi vaalean ruskeaksi. 


Nyt se roikkuu kuivumassa, josko sitten käytän sitä jossain muussa kuvauksessa hyödykseni.
Hieman harmittaa, koska olisin niin mielelläni nähnyt, miltä kukka näyttää.
Pionit ovat siitä ihmeellisen mielenkiintoisia,että ne vaihtavat joskus kukkansa värin, jopa ihan vain maljakossa ollessaan.


Kukkaäidin valinta oli salaisuus, 
Kukka ei ollut vielä valmis paljastamaan kauneuttaan...


Nyt olen nauttinut auringosta ja se ei ole mikään salaisuus.

Ihanaa sunnuntaita!

- Satu -