torstai 31. elokuuta 2017

Elokuu {kuukausikollaasi}



Elokuu....pimenevät illat, kuutamot, lämpö...
Kaikki muut saatiin, paitsi se lämpö....

Elokuussa meillä juhlitaan perheen naisten syntymäpäiviä. Kakkua siis piisaa, normaalia enemmän.
Elokuussa palataan arkeen, kun koulut alkaa. Isommat lapset lähtevät opiskelemaan omille paikkakunnilleen ja nyt elokuussa Likkakin muutti omilleen ja kotiin jäi vain Juniori.

Elokuuhun mahtui paljon kukkia ja ystäviä. Poikaa kuskatessa kämpilleen, sain mahdollisuuden tutustua livenä ihannoimaani puutarhaan, esikuvaani oman pihan suhteen, kaimani Satun Kukkaiselämää-blogin puutarhaan! Voi miten monta huokaisuta puutarha saikaan aikaan....
Omassa puutarhassani on vielä pitkä matka samaan reaktioon.


Elokuussa sain myös mahdollisuuden harjoitella lisää valokuvaamista mielekkäässä ympäristössä. Kukkakauppa Villiviinin Eija pyysi minua kuvaamaan kukkasiaan.
Tietenkin suostuin, sitä varten ystävät ovat ja kyllä on ollut antoisia päiviä. Muutamat hetket ovat venyneet päiviksi ja ideariihet ovat toimineet ja juttua riittänyt. Ja se naurun määrä...unohtamatta henkeviä ja vakaviakin keskusteluja.


Mansikkamaan Taina pyysi minua mukaansa Lepaan puutarhapäiville. Hänellä oli sielä rullakkoesittely ja hän toivoi apuani. No lähdin tietenkin, silläkin uhalla, etten paluu matkalla sopisikaan enään autoon....hyvin sovin kaikkien kukkian ja rekvisiitan lomaan.
Päivä oli ihan mielettömän hauska ja sain tutustua uusiin bloggaajiin sekä kauniisiin kartanomaisemiin. Ihanaa kun sain olla mukana!


Elokuu ei ollut yhtä juhlaa, tuskin elämä koskaan....Saatoimme hyvän ihmisen haudan lepoon. Tälläkertaa syöpä voitti.


Töihin menokaan ei onnistunut ihan heittämällä. Lomat olivat tehneet tehtävänsä ja kehoni ei oikein tykännyt työpaikan sisäilmasta. Kolmas yritys palata töihin onnistui, tosin kroppa protestoi kokoajan. Nyt olen päättänyt, ettei näin voi jatkua ja haaveilu aikuisopiskelusta on päällimmäisenä. Se mikä minusta tulee isona selviää aikanaan...

Näin kuukauden viimeisenä päivänä voin todeta, että jälleen yksi hyvä kuukausi takana.
Kesä on loppu, mutta nyt onkin katse jo suunnattu kohti seuraavaa kivaa juttua, nimittäin Joulu on ihan just täällä....


- Satu -

tiistai 29. elokuuta 2017

Ruusun Aika {Makrotex}



Nämä kuvat ovat roikkuneen luonnoksissa jo ihan liian kauan. Oikeasti kesän alusta alkaen. En vain ole 'löytänyt' sopivaa hetkeä niiden julkaisemiseksi. Kesä on tarjonnut niin paljon omia kukkiaan, joten kaupan ruusut ovat saaneet odottaa hetkeään.

Ruusut ovat tyttäreni ylioppilaspäivänään saamia ruusuja. Taitaa joukossa olla muutama veljensä valmistujaisruusukin, kun poika ei tohtinut kaikkia omiaan kotiinsa viedä, vaan jätti pikkusiskolleen.


Oli perinteistä punaista ruusua ja glitteriä eri väreissä. Mieluisin oli shampanjanvärinen ruusu, pehmeä, suuri kukkainen ja niin kaunis.


Juhlista oli mennyt jo aika monta päivää, kun keräsin kukat yhteen pyöreäksi kimpuksi.


Kun kukissa alkoi olla enempi nuutumisen merkkejä, Likka laittoi kukat roikkumaan huoneensa verhotangosta kuivumaan. Siellä ne roikkuu edelleen, suorittaen pienen verhon tehtävää.


Tähän Makrotex tehtävään oli minulla runsauden pula, koska rakastan kukkia ja kuvaan niitä paljon. Kuten moni varmaan on jo huomannut. Toinenkin ruusuaiheinen postaus odottaa sopivaa hetkeä julkaista.

Ja minulla on aina maljakossa kukkia, ei välttämättä ihan tuoreita, mutta viehättäviä ja minua puhettelevia.


Tänään maljakossani on kauniita 'marmoroituja' ruusuja seuranaan sinisiä eustomoita.


Kukat odottavat terassin pöydällä kuvaus-inspiraatiotani....

Syksy hiipii hiljaa paikalle ja pihan kukat kukkivat vimmalla viimeisiä kukintojaan.
Viime yö oli jo kylmä, mutta huomasin, että kaikki kukat selvisivät vaurioitta....onneksi.

Mukavaa viikonjatkoa...

- Satu -





sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sano Se Kukkasin..


'Jos kukkia tuotte, niin ei mitään suurta'

Sanoista tuli mieleen elokuvan vuorosanat; 'Baby ei kuulu nurkkaan'

Purin mieltäni Villiviinin Eijalle ja hän ymmärsi, mitä hain.


Eilinen päivä oli tunteita laidasta laitaan; saatoimme haudan lepoon ihmisen, jolla oli tietty merkitys elämässäni. Ihminen, johon tutustuin mieheni myötä. 
Ihmisen, joka rakasti kukkia ja puutarhaansa. Ihmisen joka tarvitsi itsensä tyylisen kukkakimpun.


Siihen ei yksi ruusu riitä, eikä edes kaksi. Oikeastaan meidänkin kimppu oli ihmiseen nähden liian pieni, mutta kuitenkin saajan itsensä oloinen.
Runsas, olematta yliampuva. Puhdas ja monipuolinen, kuten itse ihminenkin.


Koko automatkan hautajaisiin ihailin kimppua ja  mietin, että
  Miksi kaikki parhaimmat poistuvat ensin?


Surussa on aina jotain hyvääkin ja kun sanat loppuvat, 
voi avuksi ottaa kukkaset.


Vaikka eilinen oli 'tylsä päivä', niin joukkoon mahtui paljon naurua ja iloa.
Suru ei lopu päivässä, mutta siirtyy taka-alalle.
Tänään etusijalle siirtyy toisenlaiset muistot;
Muistot 20 vuoden takaa, kun meidän Prinsessa syntyi.

Nyt ryhdyn koristelemaan kakkua ja itse synttäreitä juhlimme toisella kertaa.
Likka pakkailee jo laukkujaan...huomenna alkaa uusi sivu hänen elämässään; opinnot alkavat.

Hyvää alkavaa viikkoa!

- Satu -


















perjantai 25. elokuuta 2017

Rukiista #kukkailottelua

ruiskaunokki, bachelor's button
ruiskaunokki, bachelor's button
ruiskaunokki, bachelor's button

Kauniit Ruiskaunokit ovat peräisin #kukkailottelun Tainan  kukkapenkistä. Taina kasvatti kukat itse siemenestä ja monesti pähkäili, että onnistukohan.
No tietenkin ne onnistui  ja minäkin sain osani kukista.

ruiskaunokki, bachelor's button

Tykkään kukkien rakenteesta ja varsinkin väristä.
 Hieman erikoinen väri Ruiskaunokille. Ainakin minä miellän Ruiskaunokin aina sinisenä. 


Kukkia kuvatessa ja asetelmaa suunnitellessa mieleeni tuli ruisleipä. Sellaista ei kotona ollut, joten päätinkin lähteä saman tien kauppaan hakureissulle. Kaupassakäynti oli päivän listalta vielä tekemättä, joten sekin hoitui siinä sivussa.

ruiskaunokki, bachelor's button, cornflower
ruiskaunokki, bachelor's button, cornflower

Illat alkavat jo hämärtyä aiemin ja aiemin. Kun jatkoin kuvaamista alkoi luonnonvalo olla jo ihan minimissä. Kokeilin turvautua keinotekoiseen valoon.
 Lähestyvä syksy lisää taas haastetta kuvaamiseen.

ruiskaunokki, bachelor's button, cornflower

Tänään oli jo niin syksyinen sää, että pistin tulet takkaan ja avasin muutaman patterin.
 Ei se kylmyys, vaan se kostea koleus....

Mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua!

- Satu -





keskiviikko 23. elokuuta 2017

Hei, Me täällä...Me tultais Kaffelle???


En tiedä onko nykyään enään kovinkaan yleistä soittaa ja kutsua itsensä kylään tai ilmoittaa, että voisimme tulla käymään, koska olemme huudeilla?


No meille se on aika arkipäivää.
Monesti sukulaiset ja ystävät pysähtyvät meille 'Välimatkan Krouviin' kahville tai syömään, riippuen matkan pituudesta.
Usein meillä on pieni ennakkotieto, mutta joskus puhelin soi ja sieltä kuuluu, että 'Me ollaan kohdassa X, oltais teillä puolen tunnin päästä....'

marenkikakku

Oikeastaan ne puhelut on parhaita.
 Koko perhe saadaan liikkeelle ja alkaa pikasiivous. Mies yleensä ensimmäisenä on huolissaan onko mitään tarjottavaa kahvin kanssa vai porhaltaako hän leipomoon/kauppaan? Yrittää, ettei tarvitsisi siivota... 
Yleensä hän joutuu pettymään eikä pääse herkkuostoksille, koska sanon taikovani jotain.


Marenkikakku on yksi nopeimmista, helpoimmista ja näyttävimmistä kakuista.
Meillä on kaapissa marenkilevyjä, niitä kaupan valmiita.
Vaahdotan purkillisen vaniljavaahtoa, lisään nokareen tuorejuustoa ja sitruunatahnaa ( lemon curd).
Vaahtoseos kakun väliin. Lisäksi tuoreita marjoja,hedelmiä ja kuvassa olevaan taisin lisästä myös raparperihilloa pieninä nokareina. Päälle toinen marenki levy ja sama homma. Siinä samalla tulee jo koristelukin tehtyä.

Makeaahan siitä tulee, ainakin minun makuuni ihan liian makeaa, mutta muut tykkää. Marenkilevyt pysyvät hyvinä, eivätkä ehdi pehmentyä liiaksi, kun kannan jo kakkua kahvipöytään vieraiden saapuessa.

marenkikakku

Marenkikakku

2 marenkilevyä
2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tai kermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl Lemon Curd-tahnaa

Marjoja, hedelmiä, keksin muruja marengin paloja.

Vaahdota vaniljavaahto/kerma. Lisää tuorejuusto jämäköittämään vaahtoa. Mausta sitruunatahnalla.
Levitä vaahtoa marenkilevylle ja lisää mieleisiä marjoja ja pilkottuja hedelmiä. Lisää vielä hieman vaahtoa päälle, jotta seuraava marenkilevy pysyy paikoillaan. 
Päällimmäisen marenkilevyn päälle sama homma; vaahtoa ja marjoja. Voit lisätä koristeeksi myös marenkeja, keksin paloja, mintun lehtiä ja syötäviä kukkasia.

marenkikakku

Kakku sulaa suussa.
 Vaihtelemalla täyttevaahtoa vaikka jäätelöön, saa kakusta taas erillaisen.
Ja jos on aikaa ja haluaa oikein ahkeroida, niin voihan ne marenkipohjatkin leipoa itse.
Itse olen siihen ihan liian laiska....


Vaikka kovasti tuo syksy jo kolkuttelee ovelle, niin tienvarren luonnon omasta kukkakaupasta voi edelleen tehdä löytöjä. 
Kesä ei ole vielä antanut periksi...ainakaan kaikkien kukkien osalta.

Mukavaa keskiviikkoa, näin sitä käännytään taas viikonloppua kohti.

- Satu -













maanantai 21. elokuuta 2017

Kukkia ja Ystäviä



Noissa sanoissa on kiteytettynä viime viikko. Koko viikko on ollut aika kukkaisaa ajankulua.
Kun joskus keväällä lenkillä ollessamme Taina puhui ensimmäisen kerran Lepaasta, mietin hiljaa päässäni; Mikähän sekin juttu on? Onko sellaista paikkaa ja missähän se oikein sijaitsee???? Never heard!!!

Lepaa 2017
Lepaa 2017
Lepaa 2017

Kesä meni ja aina silloin tällöin tuli puhe Lepaasta ja puutarhanäyttelystä.
Viime viikolla Taina sitten soitti ja sanoi, että saisin lähteä hänen mukaansa purkamaan hänen rullakkoaan; tosin sillä ehdolla, että sovin takaisin tullessa autoon. On siinäkin minulla ystävä, ensin haluaa mukaan ja sitten voi ollaa, että saan kävellä kotiin.....sen sata kilometriä...
No sitä on sitten naurettu monet kerrat ja ihan hyvin sovin kyytiin palatessakin ja jopa taimiostoksenikin sain ottaa kyytiin. Kyse on vain pakkaustaidosta...

Lepaa 2017
Lepaa 2017

Itse näyttely jäi kiertämättä, koska Lepaan kartanon tilat, rakenukset ja puutarha meni etusijalle. En kaivannut traktoreita enkä puutarhajyrsimiä. Nautin vanhoista rakennuksista, runsaista kukkapenkeistä ja hauskasta seurasta.

Lepaa 2017
Lepaa 2017
Lepaa 2017

Lepaalla tapasin Riinan Versoja Vaahteramäeltä-blogista ja Suvin hänen siskonsa, bloggari myöskin. Ei varmaan ohikulkijat tienneet, että emme olleet ikinä ennen tavanneet, vaan ihan vasta 10 minuuttia aiemin. Juttu luisti ja naurua piisasi. Oli kuin olisimme tunteneet toisemme iät ja ajat.

Lepaa 2017
Lepaa 2017
Lepaa 2017

Kyllä taas tuli akut täytettyä ja mieli ladattua positiivisuudella. Viikonloppu meni ihan samassa hyvässä Flowssa ja sain aikaan vaikka ja mitä kukkien kohdalla. Istuttelin kukkasia, poistin jo osan kesäkukista kompostiin ja suunnittelin syysjuttuja puutarhaan. Voi olla, että pari puskaa taas siirtyy ja miehellekin olen antanut listan, mita pitäisi vielä hankkia ja ehtiä ennen lumien tuloa.
Pitäisi ja pitäisi...

Lepaa 2017

Tämäkin aamu aukeni usvaisena, kuten niin moni viime päivän aamu. Selvästi voi tuntea syksyn olevan jo ihan aidan takana. 

Lepaa 2017

Yritän taas palata arkeen ja töihin.
Mielelläni menen ja toivon, että oireiluni syy oli joku pöpö, eikä sisäilmaongelmat.
Viimeisen viikon aikana on ollut aikaa miettiä tulevaisuutta; 
Mikä minusta tulee isona???

Kiitos ystävien, vanhojen ja uusien; tiedän, että minulla on hyvä tukiverkosto. Myös perheen kanssa on keskusteltu tulevaisuudesta ja ilmassa pyörii monta vaihtoehtoa. Se minkä niistä valitsemme, selviää aikanaan....
Pääasia, että suunta on jo selvillä ja tunnelin päässä näkyy valoa!


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

- Satu -